Lankalauantaina

Mulla on ollut viime aikoina kevättä rinnassa mamman mielestä aivan riittävästi. Olen kuulemma koko ajan kerjännyt ulos, kun olen huomannut, että se valkoinen on hävinnyt. Tosin en ollut ymmärtänyt, että se valkoinen saattaa jättää jälkeensä vettä. No, eilen lankalauantaina mamma sitten heltyi ja lähdimme ulkoilemaan. Tassut kastuivat, mutta suurimman ajan kestin kuitenkin kuin kissa. Loppumatkasta oli sitten pakko sähistä mammalle, kun se oli vienyt mut "väkisin" pihalle. Enhän mä sinne olis halunnutkaan...

Ekaks me käytiin tietysti tsekkaamaassa postit. Niitä olikin taas tullut taas ihan kivasti varsinkin siltä yhdeltä punakirjavalta.

 Sitten käytiin tarkistamassa mun ruohutupsu, josta joku oli varastanut kaiken vihreän.

Mummulan puolelta löytyi tällainen kattila. Kovin tuoksui lampaalle. Onkohan mutkin kutsuttu pääsiäislounaalle?

Viikolla mulla meni hermot enkä voinut enää vastustaa keltaisten tulppaanien kutsua. Pakkohan nyt ainakin yksi kukkanen täytyy poikkaista.

Sitten vielä mun FiksustaVaihdosta. Kyllä mä niistä pussiruuista tykkään, mutta en mä niistä pateista ja sen sellaisista, jotka ovat purkeissa. Mä tykkään, että ruoka on ruuan näköistä. Penahan mua vähän näistä purkkiruuista tais varotellakin etukäteen.

Toivotamme kaikille lukijoillemme näiden kuvien kera hyvää pääsiäistä, vaikkakin vähän näin myöhässä. Toivottavasti nämä kauniit kevätsäät nyt jatkuvat, jotta maa kuivuisi ja pääsisi useammin ulkoilemaan.

Kässäilyä

Teille on varmaankin käynyt jo selväksi se, että tuo mun mamma on aika kova käsityöihminen. Nyt sillä on menossa taas joku vauvapeitto-projekti. Mamma on tehnyt jo kaksi kertaa läheisen sairaalan vauvaosastolle neulottuja peittoja. Tällä hetkellä kolmas vaihe on menoillaan. Arvaatte varmaan, että munkin apua tarvittiiin, jotta peittoja valmistuisi.

Tarviitko mamma apua?

Ei mamma vastannut, mutta päätin auttaa siitä huolimatta ...

  Eikö ookin hyvä lopputulos?

Sit mä vielä vähän jatkojalostin sitä neulomusta...

Nyt on ollut pari kauniimpaa päivää ja mullakin on ollut kevättä rinnassa, mutta ei oo mamma suostunut viemään mua ulos valjastelemaan. On vaan sanonut, jos pääsiäisenä. Toivottavasti silloin on vielä yhtä kaunista keliä kuin tänään palmusunnuntaina.

Korjattua

Muistatte varmaan, kuinka räjähtänyt raapimapuuni oli jossain vaiheessa. Oikeastaan tässä kuvassa se on vielä hyvä verrattuna siihen kuntoon, mihin se oli päässyt.

Vihdoinkin viime viikonloppuna iskä ja mamma saivat itseään niskasta kiinni ja korjasivat sen. Nyt se näyttää melkein uudelta.

Vähän mua kohnottikin, kun se oli korjattu. Nää kuvat on otettu hetki ennen villi -hetkeä :). Korvista sen näkee.

Kevätulkoilua

Oon jo pidemmän aikaa vihjaillut mammalle, että voitaisiin käydä ulkona pikkulenkillä. Mamma on väittänyt, että en viihtyisi siellä, kun tassuja paleltaa. Viime viikonloppuna mamma sitten heltyi. Valjaat päälle ja ulkoilee. Jee!

 Reippaana odottelin ulospääsyä, mutta heti rappuilla rupesin empimään:Olikohan tämä viisas valinta ?

Urheesti kävelin jäistä polkua pitkin tuijalle. Matkaa kertyi paljon .... siis ainakin 5 metriä. Lumettomalle alueelle, josta tulvi jo viestejä, pääsin vain astumalla lumeen. YÄK!

Joku oli jättänyt sinne tuhansittain viestejä talven aikana. Tietohäntäni yritti käsitellä niitä kaikkia, mutta informaatiota oli niin paljon, että se vain pörhistyi.

Jos olisin ollut fiksu kissa, olisin uskonut mammaa. Ulkoilu kesti kaiken kaikkiaan viitisen minuuttia ja sitten oli jo kiire sisälle uunin pankolle lämpimään.Toisaalta tulipahan jo käsiteltyä monta viestiä eivätkä kakki jääneet odottamaan kevättä. Taisin itsekin jättää yhden viestin :)

Pieni välipala

Mä oon ryhtynyt lihansyöjäksi, Deluxe Primacatin kanaa ja pupua :) Ruokalautanen oli meinaten aamulla tyhjä tai siis mun mittapuun mukaan tyhjä. Normisti siinä olis ollut kaikki ruuat jäljellä.

Tässä nautin FiksuVaihdon tonnikalaa. Toki oon suostunut syömään ennenkin tonnoa.

Alkuun ollaan siis päästy kampanjaruuissa. Seuraavaksi kokeillaan raksuja. Mitähän meidän raksupoika niihin sanoo?

Postin tuo, postin tuo...

Ei Pate tällä kertaa  vaan iskä eli mun paketti on saapunut. Tässä se odottelee avausta yläkerran portailla.

Eilen illalla mamma nosti laatikon olkkarin puolelle ja yhdessä aloimme avata sitä. Mitähän sieltä paljastuu? Hajut tuntuvat tulevan läpi.

Tää on MUN!

Päällilaatikosta pääsimme eroon ja vähitellen laatikon sisältö alkoi paljastua. Vieläkin varmemmaksi vakuudeksi paketti on mun ja olihan siinä ihan mun näköinen kuvakin mukana.

Käy muuten pesualustaksikin :)

Meidät on siis valittu #deluxeprimacatin #fiksuvaihto -ryhmään. Jospa meidän nirso poika ryhtyisikin lihansyöjäksi. Siirtymisen aloitamme viikonloppuna, kun silloin on paremmin aikaa. Mamma huom.

Tutustuin laatikon antiin hyvinkin läheisesti ja tällaisia herkkuja boxi sisältää, joten kyllä sieltä varmasti löytyy jotain mullekin maistuvaa :)

On siis kevät

Kevään kunniaksi suostuin poseeraamaan mammalle. Huomatkaa, millaista itsehillintää pystyn edelleen harjoittamaan. Ei kukan kukkaa ole irronnut. Tosin saattoi mulla olla pieni taka-ajatus, mutta kun mamma tuli kameran kanssa, oli pakko siirtyä posetukseen.

Päivän toisesta pikkutapahtumasta en antanutkaan mamman ottaa kunnon kuvaa, sillä mua vähän harmitti. Mamma söi aamupalaleipäänsä ja olin siinä niin kuin kerjäämässä. No, mamma otti pois päältä juustot ja leikkeleet ja tarjosi mulle voideltua leipää.  Sitä leipää mä sitten puskin ja nassu oli rasvassa. Nopeasti, siis niin nopeasti, ettei kunnon kuvaa mamma ehtinyt saada, vain sinisiä vilahduksia, pesin kasvoni kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.

Nyt jäämme odottelemaan ensi viikkoa, sillä mamma on kertonut, että mulle olisi tulossa postipaketti...

Bloggailupaikkoja

Oikeasti Aikuisen Pirjo haastoi meidät kertomaan ne TOP 5 -paikat, jossa bloggaillaan. Oikeasti meillä on TOP2 - paikkaa: työhuoneen pöydän ääressä ja olkkarin nojatuolissa. Satunnaisesti voimme bloggailla sohvalla, keittiössä, töissä ja matkan päältä.

Tekstin tuottamiseen käytetään työhuoneen tietokonetta. Olen varmastikin niin toimistoihminen, että pitää olla kunnon näppis, jotta voi kirjoittaa. Työhuoneen ikkunasta uloskatsellen voi hakea myös inspistä, jos kirjoittaminen tökkii.

Työhuoneen pöytä on todellinen työpöytä: Jos on meneillään ompeluprojekti, nostetaan näyttö sivuun ja ompelukone lattialta pöydälle. Ompelukoneen pitää olla aina lähellä, jos tuleekin sellainen tunne, että nyt ommellaan.

Bloggailu tämän koneen ääressä vaatii kärsivällisyyttä, sillä assistentti on melkein aina mukana (säätämässä).

Ai, mäkö säädän?

Surffailu kissablogistaniassa ja kommentointi tapahtuu puolestaan olkkarin nojatuolissa. Oikeastaan siinä on sellainen media- ja käsityökeskus. Pädi ja käsityökori ovat aina käden ulottuvissa. Lisäksi kesäaikaan assistentti usein lepäilee tornissaan maisemia katsellen.

Työvälineinä mulla on pöytäkoneen lisäksi kännykkä ja pädi.

Assistentti puolestaan bloggailee näillä.