Kotona ollessani olen kehittänyt itselleni pahan, hyvän tavan eli päikkärit. Myös Ivan tietää tämän ja mamman unikaveriksi on kiva tulla. Viime viikollakin Ivan odotteli eteisessä, oliko mamma menossa päikkäreille ylös vai makkariin, jotta voisi seurata perässä. Kun Ivan tulee unikaveriksi, on ongelmana se, että päikkäreitä ei voi ottaa. Ivanille kyse ei ole päikkärihetkestä, vaan rakastamishetkestä. Ja Ivan -poika rakastaa... Kuviin ei pysty tallentamaan sitä kaikkea leivontaa, hurinaa ja puskemista, jonka onnellisena kohteena mamma saa olla. Ja jos mamma koittaa mennä yksin päikkäreille ja sulkee oven perässään, itkee oven takana mammanpoika, jolle aina ovi avautuu.
![]() |
Keskittynyt leipojamestari :) |
Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että mammakin jää kevyesti toiseksi, kun on mahdollisuus päästä nukkumaan siskon kanssa. Ja tätä mahdollisutta käyttävät hyväkseen niin Ivan kuin Anyakin, joka ei mamman kanssa päikkäreille tule. Anya on tässä suhteessa samanlainen kuin Alex: Kun mamma on makkarissa päikkäreillä, sinne on kiva tulla, muttei nukkumaan. Tällöin tarkistetaan huoneen joka nurkka ja hypitään lipastoilla ja jotain saattaa tippuakin, jotta mamma ei saa nukutuksi, vaan seuraa, mitä huoneessa tapahtuu. Viimeksi tippui korutelineestä rannekoru, joka kivasti kolahti senkin pintaan...
![]() |
Anya siskon sängyllä :) |