Takana on raskas viikko. Itku on ollut herkässä ja tunteet ovat menneet vuoristorataa. Alexin sairaus oli järkytys, mutta vaikeatkin ratkaisut on tehtävä. Alexilla on aina iso paikka sydämessämme, sillä olihan hän se ihmekissa, jota ei pitänyt koskaan tulla. Toiseen suuntaan tunteita on vienyt rescue-operaatio, jossa olemme olleet mukana ja jonka vuoksi paikallinen RSPCA, isäntä ja tyttäret, suuntasi isolle kirkolle perjantaina. Paikallisesta kissatalosta meille muuttivat Ivan ja Anya. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kaverukset viihtyvät meillä. Itse olemme onnellisia, kun voimme tarjota heille yhteisen kodin. Välttämättä emme näin nopeasti olleet suunnitelleet kissahankintaa, mutta kohtalo päätti toisin: Kodittomat ja kissattomat kohtasivat toisensa.
Somepuolella yksi ystäväni totesi hyvin luettuaan kisu-uutisen, että uudet kissat auttavat parhaiten suruun, mutta eivät korvaa Alexia. Niiden avulla helpompi mennä eteenpäin ja nähdä uutta.
Somepuolella yksi ystäväni totesi hyvin luettuaan kisu-uutisen, että uudet kissat auttavat parhaiten suruun, mutta eivät korvaa Alexia. Niiden avulla helpompi mennä eteenpäin ja nähdä uutta.
Blogiin tulee pieniä muutoksia, kuten ehkä jo huomasitte. Väri tulee muuttumaan venäjänsiniseksi ja seuraamme sinisten kissojen tarinoita. Samassa osoitteessa toki pysymme. Aluksi toimimme Alexin valvovien silmien alla, mutta kun saamme herrasväestä kunnon kuvia, päivittyy kuvakin.
Tässä herrasväki valmiina lähtöön kohti uutta kotia :)
Tässä herrasväki valmiina lähtöön kohti uutta kotia :)