Ensimmäinen joulu

Joulu oli ja meni, rauhallisissa tunnelmissa. Joulupukki toi huiskalelun, hiiriä ja ankan sekä vähän herkkuja. Kuusi ei ole vielä pyörtynyt kertaakaan, joten hyvin on mennyt. Tällaisissa tunnelmissa vietettiin jouluaattoa. Maa vihersi kauniisti taustalla ...

Aattona otimme Ivanin kanssa päiväunet yhdessä. Yhtään ei olisi tehnyt mieli lähteä tämän herran vierestä, mutta keittiöpuuhat kutsuivat, joten oli pakko :(

Tänään kissoilla oli kiire aamu. Jo yhdeksältä aamulla vieras mies tuli taloon erilaisten pussukoiden kanssa ja rupesi töihin. Oli poraa, palohälytintä, liiketunnistinta eli taloon asennettiin uusi hälytysjärjestelmä. Välillä kissat piti siirtää työhuoneeseen turvaan, kun asentaja asensi ovivahteja ulko-oviin. Ivan närkästyi tästä vähän, mutta Anya oli täysin omassa roolissaan eli asennusapuna. Asentaja keräsi kaikki irtopisteet, sillä hänen mielestään Anya oli ylisöpö, mutta söpöhän Anya onkin. Loppupäivä on kissoilta sujunut näissä asennoissa, joten raskasta tuntuu olevan tuo työnteko.

Tämä ei ole marsilainen, vaan Ivan huonossa valossa :)

Lopuksi pakolliset joulukukat eli amaryllikset.

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua lukijoilleen ja blogikamuilleen 

toivottavat

Ivan ja Anya

sekä

henkilökunta

Joulukuusi

Olemme sen verran jouluihmisiä, että meillä tuodaan kuusi sisälle hyvissä ajoin ennen joulua. Kuusessa pitää olla näköä ja kokoa, minkä vuoksi olemme jo useamman vuoden ajan hakeneet samalta kuusikasvattajalta lähiseudulta emmekä ole koettaneetkaan hakea metsästä. 

Tänä vuonna toimme kuusen sisälle viime viikonloppuna. Vähän meitä kyllä arvelutti, millaistahan piirileikkiä kissalapset menevät kuusen ympäri. Huoli on ollut melkein turha, sillä yllättävän vähän kuusi on kiinnostanut. Yksi ilta tosin ihmettelimme, miksi kuusi alkoi heilua. Anya oli hiipinyt salaa kuusen taakse ja siellä vähän koetteli kuusta. Varotoimenpiteenä olemme sitoneet kuusen tänä vuonna seinään, jotta se ei ihan heti pyörtyisi, jos kissuudet sitä tutkivat :)

Kuusen koristelu meni jo tutun kaavan mukaan eli Ivania ei olisi voitunut vähempää kiinnostaa ja Anya touhusi mukana. Pahvilaatikoista piti tarkistaa, mitä kaikkea niissä oli ja välillä piti pysähtyä tuolille istumaan ja kuusta ihmettelemään.

 

Ja näin sopuisasti joulua lapset odottavat. Huhuja on liikkunut, että joulupukki muistaisi jouluna ainakin uusilla leluilla, sillä niitä ei ole vielä riittävästi. Lahjakissaminttulelu olikin tarttuttanut tuoksunsa lahjakorttiin, jonka hankeimme kissojen pelastajalle ja joka oli jo kirjekuoressa. Anya meni aivan sekaisin tuoksusta ja tuoksutteli moneen otteeseen kirjekuorta sekä etsi tuon ihanan tuoksun lähdettä :)

Yhden yön päästä odotus sitten palkitaankin.

Kodin lellikit

Kun tytöt olivat pieniä, yksi heidän suosikkipiirretyistään oli Pekka Töpöhäntä. Hyvähän se oli näin aikuisenkin mielestä ja Pekka Autiovuori Monnina aivan huippu. Monni tykkäsi ivata Pekkaa ja muita kotikissoja puhumalla kodin lellikeistä. Pekkaa Monni naureskeli, kun tämä oli tehnyt "läksyjä yhdessä kera Pirkon".

Meiltä löytyy kaksin kappalein näitä kodin lellikeitä, joista toinen eli Ivan auttaa siskoa myös läksyissä. Yhdessä he ratkovat lukion pitkän matikan ongelmia. Kodin lellikki on keksinyt myös mukavan tavan päästä yläkerrasta alas: pari sydämet hellyyttävää naukaisua rappusten yläpäässä ja kantopalvelut ovat hetkessä paikalla.

Anya puolestaan odottaa, että toinen sisko tulee käymään kotona, sillä silloin on leikkihetket taatut. Eilen siskoa puskettiin ja jaloissa pyörittiin, jotta vain tulisi huomatuksi. Ja apua sisko tarvii joulujutuissaan, minkä jälkeen sisko palkitaan valtaistuimelta kunnon poseerauksin :)

Muuten viikko on alkanut jouluissa merkeissä, sillä kuusi tuotiin sisälle jo viikonloppuna ja toistaiseksi se on pysynyt vielä pystyssäkin.

Hyvä päätös

Jo Alexin loppuaikana aloimme miettiä, että kaksi kissaa olisi hyvä. Tai jos rehellisiä ollaan, niin itse olin puhunut siitä jo pitkään, mutta isäntä oli vastahankaan. Itse asiassa meillä oli jo varattuna pieni harmaa kissaneiti siinä vaiheessa, kun Alex siirtyi paremmille hiirestysmaille. Sitten tapahtuikin paljon kaikkea: ensin tehtiin päätös Ivanin tulemisesta ja seuraavana aamuna Anyasta. Nyt kissalapset ovat olleet meillä runsaat puolitoista kuukautta ja voi kyllä huoleta todeta, että erittäin hyvä päätös tuli tehdyksi siinä tunnemyrskyssä.

Anya on meidän touhottaja, leikkijä ja joka paikan höylä. Joskus tuntuu, että neidin menossa ei ole järjen häivää. Rappusia vedetään ylös sellaisella vauhdilla, että huh. No, ei siinä muuten mitään, mutta edellisillä omistajilla Anya oli loukannut toisen tassunsa eikä sitä ollut kunnolla hoidettu, joten Anya on rampa ja etenee kolmella tassulla, mutta tosiaan riittävän lujaa pääsee näinkin. Anya ei myöskään ole sylikissa, kun maailma kutsuu koko ajan. Rapsuttaa saa, mutta vain silloin, kun neidille sopii. Anya bravuureihin kuuluu myös maata lattialla viattomasti, mutta siitä voikin kääntyä nopeasti ja täpätä ohikulkevaa Ivania, minkä jälkeen rallit ja painit ovat valmiina. Luonteeltaan neiti on niin venäjänsininen kuin vain voi olla. Meidän prinessa :)

Ivan puolestaan on röllykkä, löllykkä, joka voisi elää rapsutuksilla ja harjauksella. Ivanin mielestä mikään ei ole niin parasta kuin harjaus: harjaa pusketaan, nuollaan ja lopettaa ei saa. Rapsuttaa saa niin paljon kuin herra haluaa. Nyt viikonloppuna Ivan tuli viereeni, kun olin päikkäreillä, heittäytyi selälleen ja ilmaisi, että mamma, nyt on rapsun aika. Siinä menikin  parisenkymmentä minuuttia, kun pidimme herkkää hetkeä. Muuten Ivan on vähän ujo ja säikky, pelkää ääniä ja välillää tuntuu unohtavan, missä nyt on. Anyan leikkimistä Ivan katsoo vierestä, mutta kun  hetki on sopiva, tulee mukaan. Ralli- ja painitaidot Ivanilla on kohdallaan ja joskus saattaa olla jopa aloittava osapuoli, ainakin silloin, kun Anya on riittävästi ärsyttänyt. Meidän Ivan on sellainen pullukka, joka on jo hieman laihtunut meillä ollessaan. Meillä kun tarjotaan vain perusruokaa ja herkkuja vain harvoin ;)

Niin rakkaita ovat nämäkin karvalapset <3

Joulukissa

Ei me pidetä teitä pidempään jännityksessä, vaikka vähän suunniteltiinkin, että vasta itsenäisyyspäivänä olisi kerrottu.

Meidän blogi on toista kertaa mukana tässä Salainen joulukissa -jutussa. Mamma on tykännyt kovasti, mutta mussukoillehan tämä on aivan uutta. Vähän siinä arvuuteltiin, että keneltähän me saisimme tänä vuonna paketin. Viime vuonna meidän Salainen joulukissa -ystäviämme olivat Pöpö ja Peppi. Tänä vuonna paketti tuli pakettiautomaattiimme Turun suunnalta kahdelta punaiselta pojalta eli Penalta ja Punkulta sekä heidän ihmiseltään. Kiitokset teille mukavasta paketista ja kiitokset Tassulinnan väelle tämän kivan jutun järjestämisestä.

Jotenkin näin tämä meidän lahjanavausprojekti eteni. Pääosassa Anya, meidän touhottaja, mutta Ivankin kiinnostui homman edetessä.

Tuoksuterkkuja pojilta !

Huoltotoimenpiteitä lahjojen avauksen välissä :)

Kyllä täällä vielä jotain on ...

Ja sitten avataan paketit, joita oli tosi monta :) 

Tällaisia kivoja juttuja niistä löytyi

Lisäksi tämä lahja vietiin heti käsistä, joten se ei päässyt yhteiskuvaan. Muutenkin se herätti suuria tunteita, sillä lapset oikein riitelivät siitä, kummalle se kuuluu. Ivan omi lopulta lahjan ja leikki sillä tavalla, jota ei oltu nähtykään. Tämän oli pakko olla ihan superlahja :)

Tämä lahja puolestaan herätti kummassakin kissassa sisäisen koiran ja sitä kannettiin toiselta piiloon. Se taisikin olla niitä kissablogistaniassa kuuluja Tyypin tekemiä leluja :) Kyllä te pojat saatte olla tyytyväisiä, kun teillä on omasta takaa tuollainen leluntekijä.

Tänään on tunteikas päivä: Alex olisi täyttänyt 9 vuotta. Vaikeata on edelleen kirjoittaa mamman kultapojasta. Kyyneleet nousevatkin silmiin...

Huomiselle toivotamme kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

Onnea on

oma kissakaveri, jonka kanssa töllöttää tirppa-TV:tä, vaikka istuin onkin pieni :)

odottaa joulukissapaketin avaamista ja ottaa ensimmäiset nuuskuterkut

Nyt jäämme vielä odottamaan, että Ivankin heräisi, jotta paketti saataisiin auki. Oman paketin teko odottaa vielä huomista, josko posti toisi pakettiin täytettä kaukomailta ....