sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevättä ja kiirettä...

muttei kevätkiireitä. Tosin Ivan on huomannut, että nyt on kevät ja hormonien pitäisi jyllätä. Tässä poika kuitenkin vain lekottelee auringossa.


Anyaa on pitänyt puolestaan kiireisenä tietokoneiden heijastukset seinällä. Tänä aamulla piti taas metsästää yhtä ... tuloksetta.




Ihmissiskoa on puolestaan pitänyt kiireisenä kuluneella viikolla yo-kirjoitukset. Luettu on ahkerasti ja apureita on löytynyt niin lukemiseen kuin eväidenkin pakkaamiseen.


Anya opiskelee kemiaa :)
Opiskelut ovat työllistäneet myös Mammaa, joka on tällä viikolla ollut pitämässä opiskeluun liittyviä talous- ja velkaneuvontainfoja iltaisin. Ja kaiken kiireen keskellä on huolta aiheuttanut Mamman isä, joka joutui uudelleen sairaalaan. Nyt mennään päivä kerrallaan, jotta saadaan pappa taas kuntoon.

Jottei olisi vain huolta ja kiirettä, niin iloa tuo tämä ihana aamu, joka on valjennut hyvin kauniina ja aurinkoisena.


Ja ensi viikollahan on kevätpäiväntasaus ja sitten mennään kohti kesää yhä reippaammalla vauhdilla.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Yhdessä

Nyt kun kissoja on kaksi, on hauska seurata niiden yhteiseloa. Välillä mennään ympäri kämppää peräkanaa, milloin Ivan edellä, milloin Anya edellä. Toisinaan tilanne voi olla näinkin hempeä, mutta koskaan ei tiedä, milloin hempeä hetki päättyy tappelunujakkaan. Ainakin meillä näin käy aika useinkin. Pääsyy lienee, että hellyyskiintiö on tullut täyteen toisella ja toinen jatkaa pesupuuhia. Joskus Anya, meidän riiviö, menee Ivanin hellittäväksi ainoana tarkoituksenaan saada pikku tappelu aikaiseksi. Nämä tapaukset näkyvät niin selvästi Anyan ilmeestä, kun hän lähestyy Ivania.




Tirppa-TV:n katselu luonnistuu myös hyvin yhdessä, tosin kumpikin omalla portaallaan



Ruokaillakin voidaan ihan vierekkäin, joskus jopa samalta lautaselta, jos mamma ei riittävän nopeasti anna omaa lautasta kummallekin. Kaverilla voi olla parempaa lautasellaan, ken tietää... Tosin yleensä se on ihan samaa molemmilla, kun yksi purkki on jaettu kummankin omalle lautaselle ja vielä tasapuolisesti :)


Höpsöt 💕



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Keriä

Ei lankakeriä, joita tästä taloudesta löytyy yllin kyllin, vaan kissakeriä. Kissakerät ovat suloisia ja lapsukaiset esittävät nyt omat taidonnäytteensä. Kumpikin on samassa lempipaikassaan kuin viime viikon lomakuvissa :)



Omat pikku simpukat 💓


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lomalla...

tietenkin, voi ottaa iisimmin. Näin iisisti meillä otettiin tällä viikolla torstaina, kun tulin kotiin.


Ivan lempipaikassaan iskän sängyllä

Anya lempipaikassaan olkkarin sohvalla majassaan

Itselläni ei lomaa ole, eihän opiskelijalla sellaista, mutta opettajalla kyllä on. Tosin tuona päivävä taisi iskeä isännälle aika monet lumityöt, kun lunta tuprutti koko talven edestä :)

Iskä lempipaikassaan olkkarin lattialla



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Rentoutusta

Olen viime kesästä asti vetänyt koulutöissä syrjäytyneiden ryhmiä ja kerran etsin sopivaa rentoutusvideota. Löysinkin sopivan ja kuuntelin hetken matkaa: videolla oli yli 10 minuuttia kissan kehräystä. En sitten valinnut sitä videota, kun ajattelin, etteivät muut arvostaisi sitä kuin hullut kissaihmiset.

Kotona tällaista rentoutusvideota ei tarvitse katsoa, sillä täällä rentoutumispalveluista vastaa tämä herra


Ivan on varsinainen kehruu- ja leipomismestari. Alusta asti hän on ilahduttanut meitä miehekkäällä kehräyksellään, mutta kotiutumisen myötä on paljastunut herran leipomisharrastus. Eilen koitin ottaa päikkärit olohuoneen sohvalla. Torkahtamisvaiheessa ihmettelin, että mitä nyt oikein tapahtuu. Ivan oli hypännyt sohvalle ja rupesi kipuamaan jalkojani ja kylkeäni pitkin kohti olkapäitäni. Olkapäitä käytettiinkin sitten leipomisalustana :) Välillä Ivan kävi jossain ja palasi hetken päästä takaisin leipomishommiin. Ja mamma oli onnellinen.


Alex ei tarjonnut leipomispalveluita, kuten ei myöskään sylipalveluita. Ivanista on kehkeytymässä sylikissa. Hän tulee vapaaehtoisesti syliin, siis jopa itse kiipeää ja viihtyykin vielä sylissä pyrkimättä koko ajan pois. Anya ei viihdy yhtään sylissä ja Alex aikanaan vain, jos seisoit ja kävelit. Kun koitit istua, kissa hyppäsi heti pois.


Rentoutuspalveluita onkin parin viime viikon aikana tarvittu. Isäni joutui yllättäen sairaalaan, ensin teholle pariksi päiväksi ja sitten normaalille osastolle. Äidin kanssa ajoimme päivittäin sairaalalle katsomaan isää. Matka ei ollut pitkä, mutta aikataulut menivät uusiksi. Nyt isä on jo kotona ja virkeä oma itsensä. Tapaus kuitenkin pisti ajattelemaan tulevaa. Olemme olleet meinaten siinä onnellisessa asemassa, että vanhempamme ovat olleet melko terveitä ja tulleet suht' hyvin toimeen kotonaan. Ensi viikolla alkavat vanhuusopinnot koulussa, joten ne varmaan tuovat jonkin verran valaistusta myös tulevaisuuteen.

tiistai 14. helmikuuta 2017

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Aamupalalla

Myönnetään: henkilökunta on täysin kiedottu kahdeksan sinisen tassun ympärille. Siitä ei ole epäilystäkään. Kissoilla on lupa tehdä melkein mitä tahansa, aamupala on tästä hyvä esimerkki.

Jo Alex aikoinaan vietti yönsä yksin olohuoneen puolella ja samalla tavalla olemme jatkaneet Ivanin ja Anyan kanssa. Aamuisin onkin sitten lasiovien takana kaksi kaverusta odottamassa, koskahan sitä aamupalaa oikein tulee. Aaamupalan anto onkin mamman eka tehtävä aamulla, siitä herrasväki pitää huolen. Kun itse olen vasta menossa ruokakaapille, on ensimmäinen eli Anya jo odottamassa keittiön pöydällä omaa ruokalautastaan. Kyllä, meillä kissat syövät aamupalansa keittiön pöydällä. Anya on tehnyt niin alusta alkaen ja Ivan on hiffannut Anyan erikoispalvelut ihan viime aikoina. Tätä iloa ei voi lapsilta kieltää.


Välillä kannattaa tarkistaa, onko kaverilla parempi aamupala kuin itsellä.


Ja varmuuden saamiseksi palata omalle ruokalautaselle :)


Kummallakin lautasella on kyllä samaa herkkua eli tonnikalaa. Se on oikeastaan ainoa märkäruoka, joka hyväksytään. Saksanmaalta tilatut kanaruuat luovutettiin suosiolla kaverin kissalle,