sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Rentoutusta

Olen viime kesästä asti vetänyt koulutöissä syrjäytyneiden ryhmiä ja kerran etsin sopivaa rentoutusvideota. Löysinkin sopivan ja kuuntelin hetken matkaa: videolla oli yli 10 minuuttia kissan kehräystä. En sitten valinnut sitä videota, kun ajattelin, etteivät muut arvostaisi sitä kuin hullut kissaihmiset.

Kotona tällaista rentoutusvideota ei tarvitse katsoa, sillä täällä rentoutumispalveluista vastaa tämä herra


Ivan on varsinainen kehruu- ja leipomismestari. Alusta asti hän on ilahduttanut meitä miehekkäällä kehräyksellään, mutta kotiutumisen myötä on paljastunut herran leipomisharrastus. Eilen koitin ottaa päikkärit olohuoneen sohvalla. Torkahtamisvaiheessa ihmettelin, että mitä nyt oikein tapahtuu. Ivan oli hypännyt sohvalle ja rupesi kipuamaan jalkojani ja kylkeäni pitkin kohti olkapäitäni. Olkapäitä käytettiinkin sitten leipomisalustana :) Välillä Ivan kävi jossain ja palasi hetken päästä takaisin leipomishommiin. Ja mamma oli onnellinen.


Alex ei tarjonnut leipomispalveluita, kuten ei myöskään sylipalveluita. Ivanista on kehkeytymässä sylikissa. Hän tulee vapaaehtoisesti syliin, siis jopa itse kiipeää ja viihtyykin vielä sylissä pyrkimättä koko ajan pois. Anya ei viihdy yhtään sylissä ja Alex aikanaan vain, jos seisoit ja kävelit. Kun koitit istua, kissa hyppäsi heti pois.


Rentoutuspalveluita onkin parin viime viikon aikana tarvittu. Isäni joutui yllättäen sairaalaan, ensin teholle pariksi päiväksi ja sitten normaalille osastolle. Äidin kanssa ajoimme päivittäin sairaalalle katsomaan isää. Matka ei ollut pitkä, mutta aikataulut menivät uusiksi. Nyt isä on jo kotona ja virkeä oma itsensä. Tapaus kuitenkin pisti ajattelemaan tulevaa. Olemme olleet meinaten siinä onnellisessa asemassa, että vanhempamme ovat olleet melko terveitä ja tulleet suht' hyvin toimeen kotonaan. Ensi viikolla alkavat vanhuusopinnot koulussa, joten ne varmaan tuovat jonkin verran valaistusta myös tulevaisuuteen.

tiistai 14. helmikuuta 2017

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Aamupalalla

Myönnetään: henkilökunta on täysin kiedottu kahdeksan sinisen tassun ympärille. Siitä ei ole epäilystäkään. Kissoilla on lupa tehdä melkein mitä tahansa, aamupala on tästä hyvä esimerkki.

Jo Alex aikoinaan vietti yönsä yksin olohuoneen puolella ja samalla tavalla olemme jatkaneet Ivanin ja Anyan kanssa. Aamuisin onkin sitten lasiovien takana kaksi kaverusta odottamassa, koskahan sitä aamupalaa oikein tulee. Aaamupalan anto onkin mamman eka tehtävä aamulla, siitä herrasväki pitää huolen. Kun itse olen vasta menossa ruokakaapille, on ensimmäinen eli Anya jo odottamassa keittiön pöydällä omaa ruokalautastaan. Kyllä, meillä kissat syövät aamupalansa keittiön pöydällä. Anya on tehnyt niin alusta alkaen ja Ivan on hiffannut Anyan erikoispalvelut ihan viime aikoina. Tätä iloa ei voi lapsilta kieltää.


Välillä kannattaa tarkistaa, onko kaverilla parempi aamupala kuin itsellä.


Ja varmuuden saamiseksi palata omalle ruokalautaselle :)


Kummallakin lautasella on kyllä samaa herkkua eli tonnikalaa. Se on oikeastaan ainoa märkäruoka, joka hyväksytään. Saksanmaalta tilatut kanaruuat luovutettiin suosiolla kaverin kissalle,

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Mun!

Tärkeistä tavaroista on syytä pitää huolta, ettei kaveri vaan pääse niitä ottamaan. Anyan lempparilelu on huiskaraato, jossa on jäljellä vain pari folionauhaa. Sen kanssa voi vaikka nukkua, ettei Ivan vaan pääse sillä leikkimään.

 


Ivan pitää yli kaiken harjaamisesta, Anya taas vain pakon edessä. Ivan ei ole tätä huomannut, joten harjaa on syytä vartioida, ettei Anya vaan vie sitä :)


Varsinaiset aarteet siis molemmilla!

Mut hei, nyt onkin tavarat vaihtuneet ;)


Näin voidaan mamma sitten yllättää, kun tekstit ovat jo valmiina ....

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Esimerkin tavoin

Sunnuntaiaamu on valjennut täällä länsirannikolla melkoisen pimeänä ja luntakaan ei ole kuin nimeksi.


Lienee parasta ottaa kissoista esimerkkiä ja käyttää sunnuntaipäivä lepäilyyn;

Anya on aloittanut sunnuntaiaamunsa kiipeilypuun ylimmällä tasolla, jonne Ivanilla ei ole asiaa


Ivan puolestaan lepäilee tynnyrin päällä. Tynnyri on ainoa isompi hankinta, jonka olemme tehneet juuri herrasväkeä varten.


Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä rakentamaan rauhallista sunnuntaipäivää :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Maja pitää saada, maja pitää rakentaa

Alexin aikaan meillä oli pääsääntöisesti yhden kissan ja yhden palvelijan sohva. Nyt meillä sohva näyttää usein tältä:

Sohva on muuttunut kahden kissan sohvaksi ja ihmiset saavat istua sitten missä haluavat. Ivanin valtakuntaa on harmaa pää. Siellä vedellään usein päiväunetkin. Anya puolestaan on valloittanut valkoisen päädyn. Anyan maja pitää rakentaa usein vain yöunia varteen. Puoliyhdentoista aikaan Anya tulee sohvallaistujan eteen ja tiukalla tuijotuksella viestii, että maja pitää saada nyt. Ennen kuin on edes kunnolla ehtinyt pois sohvalta, on Anya sohvan nurkassa jo odottamassa, että peitto pingotetaan majaksi. Majanrakennus on isännän bravuuri.

Kuvissa Ivan esittelee valkoistakin majaa ja ne on otettu, kun herrasväki oli ollut meillä viikon. Harmaata majaa esittelee myös isäntä itse :)




   
Kyllähän täällä nukkuis, mutta kun tuo yks on heti paikalla sen oranssin
kanssa. Alex olikin jättänyt viestiä tästä, mutta se puhui jostain keltaisesta :)


torstai 19. tammikuuta 2017

Ja må hon leva

Meidän pikku missukka, ihanainen Anya-neiti täyttää tänään 3 vuotta. Missu on vienyt sydämemme💓 Synttärihuiskat tulivat jo etukäteen ja herkkuna on tarjolla Lidlin herkkutikkuja, joiden ihanaan maailmaan tutustuimme joulukissaystäviemme Penan ja Punkun avulla.


Viikonloppuna synttärisankari katsoi tirppa-tv:stä erikoishyvää ohjelmaa. Jännitystäkin taisi olla ilmassa, hännästä päätellen.




Eikä synttärisankarin päätä pahemmin huimaa ...