sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Every cloud has a russianblue lining

Ivan & Anya


Takana on raskas viikko. Itku on ollut herkässä ja tunteet ovat menneet vuoristorataa. Alexin sairaus oli järkytys, mutta vaikeatkin ratkaisut on tehtävä. Alexilla on aina iso paikka sydämessämme, sillä olihan hän se ihmekissa, jota ei pitänyt koskaan tulla. Toiseen suuntaan tunteita on vienyt rescue-operaatio, jossa olemme olleet mukana ja jonka vuoksi paikallinen RSPCA, isäntä ja tyttäret, suuntasi isolle kirkolle perjantaina. Paikallisesta kissatalosta meille muuttivat Ivan ja Anya.  Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kaverukset viihtyvät meillä. Itse olemme onnellisia, kun voimme tarjota heille yhteisen kodin. Välttämättä emme näin nopeasti olleet suunnitelleet kissahankintaa, mutta kohtalo päätti toisin: Kodittomat ja kissattomat kohtasivat toisensa.

Somepuolella yksi ystäväni totesi hyvin luettuaan kisu-uutisen, että uudet kissat auttavat parhaiten suruun, mutta eivät korvaa Alexia. Niiden avulla helpompi mennä eteenpäin ja nähdä uutta. 

Blogiin tulee pieniä muutoksia, kuten  ehkä jo huomasitte. Väri tulee muuttumaan venäjänsiniseksi ja seuraamme sinisten kissojen tarinoita. Samassa osoitteessa toki pysymme. Aluksi toimimme Alexin valvovien silmien alla, mutta kun saamme herrasväestä kunnon kuvia, päivittyy kuvakin.

Tässä herrasväki valmiina lähtöön kohti uutta kotia :)


tiistai 25. lokakuuta 2016

Hän mennyt on

Kuten kerroin, meillä oli varattuna Alexille maanantaiksi elli-käynti. Pahin pelkomme toteutui, sillä lääkäri kertoi, että rakas poikamme on vakavasti sairas. Meidän tehtäväksi jäi vain raskas päätös, sillä eihän rakkaan ystävän voi antaa kärsiä. Niinpä Alex siirtyi sateenkaarisillalle, ikuisen kesän maahan maanantaina. Suru ja ikävä on suuri ja sydässämme on aina Alexin kokoinen aukko.

Hyvää matkaa, rakas Alex!



Sanotaan, että kaikilla pilvillä on hopeinen reunus, tai tässä tapauksessa venäjänsininen... Siitä lisää, kun aika on kypsä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kissapoika sairastaa

Olemme olleet pojan kanssa siinä onnellisessa asemassa, että se on ollut hyvin terve kissa. Vain ihan pienenä sillä oli vatsatauti, mutta ei muuta. Niinpä nyt on ollut aivan suuri järkytys, kun poika on kipeänä. Eilen käytiin päivystyksessäkin sen kanssa, mutta siellä ei vielä sanottu mitään. Poika sähisi totuttuun tapaan lääkärille.  Jos kunto heikkenee, pitää viedä uudelleen tänään. Joka tapauksessa varasimme jo perjantaina maanantaille ajan ellille, joten ainakin sinne sitten.

Pahinta tässä on pojan kunnon lisäksi menettämisen pelko. Itku on ollut herkässä koko viikonlopun. Itselläni on paha tapa huolestua ylen määrin, jos jotain on vialla. Sama vika on ollut lastenkin kanssa. Ja sitten vielä tuo pahuksen Google, sitä ei saisi yhtään selata näissä tapauksissa. Pahentaa vain tilannetta.

Nyt tarkkailemme tilannetta, pelkäämme pahinta ja toivomme parasta.

Lohturuokaa elli -reissun jälkeen





sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Nörtti

Musta on tullut nörtti: Mä tykkään ihan kauheesti tehdä nykyään tietsikkahommia ja auttaa erityisesti iskää. Mä en niinkään välitä mamman koneesta.

Muutama viikko sitten mamma tuli kotiin liian aikaisin  ja etsi mua, kun olin hukassa. Vähän aikaa sillä kesti ennen kuin se huomasi, että oon tekemässä töitä tietokoneella., sillä olin koittanut piilottautua noiden kukkien taakse. Nuo tietsikkahommat on meinaten multa vähän kiellettyjä.





Tänään mulla oli taas tietsikkapäivä ja tein töitä oikein ahkerasti


Siinä samalla seurasin tirppa-tv:tä, jossa oli hyvin mielenkiintoista ohjelmaa näin lepopäivän ratoksi.


Iskä ei muuten tykkää näistä mun tietsikkahommista varsinkin, kun mulla on paha tapa laittaa koneelle omat asetukset. Kerran mä olin kääntänyt jopa näytön suunnan. :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Perjantai-illan viettoa

Meillä oli harvinainen ilta perjantaina: oltiin mamman kanssa ihan kahdestaan kotona, kun muut olivat jossain kulussa. Alkuiltaa vietin vakipaikassa eli uunin pankolla ja sieltä siirryin mamman seuraksi sohvalle. Ekaks mä suoritin iltapesut ja yritin sitten ottaa mammaan katsekontaktia. 





Mamma katseli kuitenkin telkkarista jotain Vain elämää -ohjelmaa ja arvatkaa vaan, huomasiko se mua? Joku Hector kiinnosti enemmän kuin mä, joten niinpä vähitellen käänsin selkäni mammalle. Katselkoon vaan telkkaria!



 

Jossain vaiheessa vaihdettiin paikkoja mamman kanssa ja mä pääsin tohon niin kuin vähän paremmalle paikalle. Siinä sitten auttelin mammaa virkkuuhommissa, mutta niistä mä kerron lisää toisella kerralla.


Ne olivat aika raskaita hommia, joten loppuillan vietin vain lepäillen.


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Mansen kissoja

Siellähän ne. Mamma ja iskä. Oikein kuvassakin. Viime viikonloppuna. Purnauksiksessa. Kuviakin ottivat.






Ja herkuttelivat. Maistuvalla sienikeitolla.


Ja suussasulavalla pavlovalla.


Hienot nimilaputkin matkaa varten mamma askarteli


Toivottavasti edustivat minua tyylikkäästi.


Jotta mun ei tarvii nostaa kissoja pöydälle :)