sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen, rairuoho, kissat...

Aika haastava yhdistelmä :)

Yleensä tätä ongelmaa ei ole ollut, sillä rairuohoa ei joko ole muistettu laittaa itämään tai jos on, sitä on unohdettu kastella. Tänä vuonna muistin laittaa itämään ja kastellakin, tosin kerran unohtaen. Alkuun rairuoho kasvoi lyhdyn suojassa, mutta se ei näkynyt sieltä hyvin, joten laitoin sen kellonkuvun alle. Pitihän rairuoho ikuistaa, joten kupu pois...



ja takaisin, ettei kissat pääse syömään sitä. Kaikki hyvin tähän saakka.


Kupu kostui kovin sisältä, joten otin sen pois ja hetkeksi unohdin, että taloudessa on kissoja. Eikö pikku puutarhuri ollutkin jo parturoimassa rairuohoa, kun selkäni käänsin.


No, kaipasihan se rairuoho jo leikkaamista :) Hiukan kyllä avitin, että se ei olisi lähtenyt pois kipastaan.

Huomenna rairuoho tai ohranoraat siirtyvät näiden aurinkoraidallisten pääsiäiskissojen herkuksi.



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vihreä mökki

Perinteitä kunnioittaen kissalapsille hankittiin pian saapumisen jälkeen toinen ulkoilumökki, mutta pienempi, kun halvalla oli tarjouksessa (tai sitten ei...) Nyt kun kevät on vahvasti tulossa, toimme mökin sisälle ajatuksella, jospa Anya siinä ulkoilisi. Ensiksi mökkiä haisteltiin, sisällä käytiin pikaisesti tutustumassa ja todettiin, että pahvilaatikko olisi sittenkin parempi vaihtoehto.


Hetken kuluttua talosta löytyi kuitenkin viesti, että mökin penthouse on ihan ykköspaikka. Niinpa Anyan olisi se ihan pakko testata.

Vihreän mökin valtiatar

 


Nuorempi sisko totesi, että Anya näyttää aivan Alexilta. Olemme hiukan epäilleetkin näiden kahden olevan sielunkumppaneita. Anyassa on paljon samoja piirteitä kuin Alexissa,

Vihreän mökin valtias


 kun Ivan on täysin oman tiensä kulkija.

Just herännyt :)
Ulkoilua taidamme kokeilla, kun taas on hyvä keli, mutta vain mökissä. Olemme päättäneet, että näistä ei tule valjaskissoja; Anyaa emme uskalla laittaa valjaisiin jalan takia ja Ivan on niin arkajalka, että häntä on turha kiusata.



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Nyt niitä taas saa...

Maanantaina kävi saksalaisen liikkeen lähetti meillä ja sillä oli mukanaan iso laatikko. Meillä käytetään B-alkuista nettikauppaa, sillä sen hinnat ovat aavistuksen halvemmat kuin siellä Z-alkuisessa. Muuten ihan hyvä juttu kaiken kaikkiaan, mutta se perille saakka toimittaminen, huh-huh. Toimitus sujui tällä kerralla kuitenkin mallikelpoisesti. Mahtoikohan johtua siitä, että olemme pari kertaa kertoneet, mitä mieltä olemme onnistuneesta toimituksesta ja asiakaspalvelusta :)


Anya, no tietenkin, ehti avustamaan isäntää boxin avaamisessa ja koitti vähän aktivoida Ivaniakin ruuan hankintaan. Nämä kuvat ja niiden tekstit ovat isännän käsialaa ja tota noin niin ku vähä porilaisittain :)

Täällä niitä on...

Tuu mukaa ny köntys ni haetaa ne

Laatikko oli täynnä meidän karvalasten herkkuja: Applawsien märkäruokaa ja nameja. Pari huiskaakin oli matkaan eksynyt, mutta kun Anya niistä niin tykkää. Ruokakaapissa ruuat odottelevat nyt parempiin suihin menemistä.


Nämä ruuat riittävät toukokuun alkupuolella saakka eli seuraava tilaus tehdään taas huhtikuun lopulla.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Ei laatikko, vaan kori

Kissathan tunnetusti tykkäävät laatikoista ja mitä pienempi, sen parempi. Laatikoita ei meillä ole vähään aikaan ollut, mutta kori näyttää ajavan saman asian. Siskon eväskori vapautui, kun yo-kirjoitukset päättyivät ja eteisen lattialla se odotteli sitten varastoon siirtymistä.  Anya bongasi sen siitä ensin ja pakkohan sitä oli kokeilla. Huiskakin piti ottaa mukaan.




Kori ehti olla olohuoneen lattialla päivän verran ennen kuin Ivan Arkajalka uskaltautui koria kokeilemaan.


Hieman oli kori pieni herran kollimaisille muodoille, mutta tulipahan testattua.

Muut kiireet helpottavat hieman: Iltakoulutukset ovat ohi ja pappa pääsi pois sairaalasta.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevättä ja kiirettä...

muttei kevätkiireitä. Tosin Ivan on huomannut, että nyt on kevät ja hormonien pitäisi jyllätä. Tässä poika kuitenkin vain lekottelee auringossa.


Anyaa on pitänyt puolestaan kiireisenä tietokoneiden heijastukset seinällä. Tänä aamulla piti taas metsästää yhtä ... tuloksetta.




Ihmissiskoa on puolestaan pitänyt kiireisenä kuluneella viikolla yo-kirjoitukset. Luettu on ahkerasti ja apureita on löytynyt niin lukemiseen kuin eväidenkin pakkaamiseen.


Anya opiskelee kemiaa :)
Opiskelut ovat työllistäneet myös Mammaa, joka on tällä viikolla ollut pitämässä opiskeluun liittyviä talous- ja velkaneuvontainfoja iltaisin. Ja kaiken kiireen keskellä on huolta aiheuttanut Mamman isä, joka joutui uudelleen sairaalaan. Nyt mennään päivä kerrallaan, jotta saadaan pappa taas kuntoon.

Jottei olisi vain huolta ja kiirettä, niin iloa tuo tämä ihana aamu, joka on valjennut hyvin kauniina ja aurinkoisena.


Ja ensi viikollahan on kevätpäiväntasaus ja sitten mennään kohti kesää yhä reippaammalla vauhdilla.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Yhdessä

Nyt kun kissoja on kaksi, on hauska seurata niiden yhteiseloa. Välillä mennään ympäri kämppää peräkanaa, milloin Ivan edellä, milloin Anya edellä. Toisinaan tilanne voi olla näinkin hempeä, mutta koskaan ei tiedä, milloin hempeä hetki päättyy tappelunujakkaan. Ainakin meillä näin käy aika useinkin. Pääsyy lienee, että hellyyskiintiö on tullut täyteen toisella ja toinen jatkaa pesupuuhia. Joskus Anya, meidän riiviö, menee Ivanin hellittäväksi ainoana tarkoituksenaan saada pikku tappelu aikaiseksi. Nämä tapaukset näkyvät niin selvästi Anyan ilmeestä, kun hän lähestyy Ivania.




Tirppa-TV:n katselu luonnistuu myös hyvin yhdessä, tosin kumpikin omalla portaallaan



Ruokaillakin voidaan ihan vierekkäin, joskus jopa samalta lautaselta, jos mamma ei riittävän nopeasti anna omaa lautasta kummallekin. Kaverilla voi olla parempaa lautasellaan, ken tietää... Tosin yleensä se on ihan samaa molemmilla, kun yksi purkki on jaettu kummankin omalle lautaselle ja vielä tasapuolisesti :)


Höpsöt 💕



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Keriä

Ei lankakeriä, joita tästä taloudesta löytyy yllin kyllin, vaan kissakeriä. Kissakerät ovat suloisia ja lapsukaiset esittävät nyt omat taidonnäytteensä. Kumpikin on samassa lempipaikassaan kuin viime viikon lomakuvissa :)



Omat pikku simpukat 💓


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lomalla...

tietenkin, voi ottaa iisimmin. Näin iisisti meillä otettiin tällä viikolla torstaina, kun tulin kotiin.


Ivan lempipaikassaan iskän sängyllä

Anya lempipaikassaan olkkarin sohvalla majassaan

Itselläni ei lomaa ole, eihän opiskelijalla sellaista, mutta opettajalla kyllä on. Tosin tuona päivävä taisi iskeä isännälle aika monet lumityöt, kun lunta tuprutti koko talven edestä :)

Iskä lempipaikassaan olkkarin lattialla



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Rentoutusta

Olen viime kesästä asti vetänyt koulutöissä syrjäytyneiden ryhmiä ja kerran etsin sopivaa rentoutusvideota. Löysinkin sopivan ja kuuntelin hetken matkaa: videolla oli yli 10 minuuttia kissan kehräystä. En sitten valinnut sitä videota, kun ajattelin, etteivät muut arvostaisi sitä kuin hullut kissaihmiset.

Kotona tällaista rentoutusvideota ei tarvitse katsoa, sillä täällä rentoutumispalveluista vastaa tämä herra


Ivan on varsinainen kehruu- ja leipomismestari. Alusta asti hän on ilahduttanut meitä miehekkäällä kehräyksellään, mutta kotiutumisen myötä on paljastunut herran leipomisharrastus. Eilen koitin ottaa päikkärit olohuoneen sohvalla. Torkahtamisvaiheessa ihmettelin, että mitä nyt oikein tapahtuu. Ivan oli hypännyt sohvalle ja rupesi kipuamaan jalkojani ja kylkeäni pitkin kohti olkapäitäni. Olkapäitä käytettiinkin sitten leipomisalustana :) Välillä Ivan kävi jossain ja palasi hetken päästä takaisin leipomishommiin. Ja mamma oli onnellinen.


Alex ei tarjonnut leipomispalveluita, kuten ei myöskään sylipalveluita. Ivanista on kehkeytymässä sylikissa. Hän tulee vapaaehtoisesti syliin, siis jopa itse kiipeää ja viihtyykin vielä sylissä pyrkimättä koko ajan pois. Anya ei viihdy yhtään sylissä ja Alex aikanaan vain, jos seisoit ja kävelit. Kun koitit istua, kissa hyppäsi heti pois.


Rentoutuspalveluita onkin parin viime viikon aikana tarvittu. Isäni joutui yllättäen sairaalaan, ensin teholle pariksi päiväksi ja sitten normaalille osastolle. Äidin kanssa ajoimme päivittäin sairaalalle katsomaan isää. Matka ei ollut pitkä, mutta aikataulut menivät uusiksi. Nyt isä on jo kotona ja virkeä oma itsensä. Tapaus kuitenkin pisti ajattelemaan tulevaa. Olemme olleet meinaten siinä onnellisessa asemassa, että vanhempamme ovat olleet melko terveitä ja tulleet suht' hyvin toimeen kotonaan. Ensi viikolla alkavat vanhuusopinnot koulussa, joten ne varmaan tuovat jonkin verran valaistusta myös tulevaisuuteen.

tiistai 14. helmikuuta 2017

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Aamupalalla

Myönnetään: henkilökunta on täysin kiedottu kahdeksan sinisen tassun ympärille. Siitä ei ole epäilystäkään. Kissoilla on lupa tehdä melkein mitä tahansa, aamupala on tästä hyvä esimerkki.

Jo Alex aikoinaan vietti yönsä yksin olohuoneen puolella ja samalla tavalla olemme jatkaneet Ivanin ja Anyan kanssa. Aamuisin onkin sitten lasiovien takana kaksi kaverusta odottamassa, koskahan sitä aamupalaa oikein tulee. Aaamupalan anto onkin mamman eka tehtävä aamulla, siitä herrasväki pitää huolen. Kun itse olen vasta menossa ruokakaapille, on ensimmäinen eli Anya jo odottamassa keittiön pöydällä omaa ruokalautastaan. Kyllä, meillä kissat syövät aamupalansa keittiön pöydällä. Anya on tehnyt niin alusta alkaen ja Ivan on hiffannut Anyan erikoispalvelut ihan viime aikoina. Tätä iloa ei voi lapsilta kieltää.


Välillä kannattaa tarkistaa, onko kaverilla parempi aamupala kuin itsellä.


Ja varmuuden saamiseksi palata omalle ruokalautaselle :)


Kummallakin lautasella on kyllä samaa herkkua eli tonnikalaa. Se on oikeastaan ainoa märkäruoka, joka hyväksytään. Saksanmaalta tilatut kanaruuat luovutettiin suosiolla kaverin kissalle,

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Mun!

Tärkeistä tavaroista on syytä pitää huolta, ettei kaveri vaan pääse niitä ottamaan. Anyan lempparilelu on huiskaraato, jossa on jäljellä vain pari folionauhaa. Sen kanssa voi vaikka nukkua, ettei Ivan vaan pääse sillä leikkimään.

 


Ivan pitää yli kaiken harjaamisesta, Anya taas vain pakon edessä. Ivan ei ole tätä huomannut, joten harjaa on syytä vartioida, ettei Anya vaan vie sitä :)


Varsinaiset aarteet siis molemmilla!

Mut hei, nyt onkin tavarat vaihtuneet ;)


Näin voidaan mamma sitten yllättää, kun tekstit ovat jo valmiina ....

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Esimerkin tavoin

Sunnuntaiaamu on valjennut täällä länsirannikolla melkoisen pimeänä ja luntakaan ei ole kuin nimeksi.


Lienee parasta ottaa kissoista esimerkkiä ja käyttää sunnuntaipäivä lepäilyyn;

Anya on aloittanut sunnuntaiaamunsa kiipeilypuun ylimmällä tasolla, jonne Ivanilla ei ole asiaa


Ivan puolestaan lepäilee tynnyrin päällä. Tynnyri on ainoa isompi hankinta, jonka olemme tehneet juuri herrasväkeä varten.


Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä rakentamaan rauhallista sunnuntaipäivää :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Maja pitää saada, maja pitää rakentaa

Alexin aikaan meillä oli pääsääntöisesti yhden kissan ja yhden palvelijan sohva. Nyt meillä sohva näyttää usein tältä:

Sohva on muuttunut kahden kissan sohvaksi ja ihmiset saavat istua sitten missä haluavat. Ivanin valtakuntaa on harmaa pää. Siellä vedellään usein päiväunetkin. Anya puolestaan on valloittanut valkoisen päädyn. Anyan maja pitää rakentaa usein vain yöunia varteen. Puoliyhdentoista aikaan Anya tulee sohvallaistujan eteen ja tiukalla tuijotuksella viestii, että maja pitää saada nyt. Ennen kuin on edes kunnolla ehtinyt pois sohvalta, on Anya sohvan nurkassa jo odottamassa, että peitto pingotetaan majaksi. Majanrakennus on isännän bravuuri.

Kuvissa Ivan esittelee valkoistakin majaa ja ne on otettu, kun herrasväki oli ollut meillä viikon. Harmaata majaa esittelee myös isäntä itse :)




   
Kyllähän täällä nukkuis, mutta kun tuo yks on heti paikalla sen oranssin
kanssa. Alex olikin jättänyt viestiä tästä, mutta se puhui jostain keltaisesta :)