maanantai 31. heinäkuuta 2017

Unikaveri

Kotona ollessani olen kehittänyt itselleni pahan, hyvän tavan eli päikkärit. Myös Ivan tietää tämän ja mamman unikaveriksi on kiva tulla. Viime viikollakin Ivan odotteli eteisessä, oliko mamma menossa päikkäreille ylös vai makkariin, jotta voisi seurata perässä. Kun Ivan tulee unikaveriksi, on ongelmana se, että päikkäreitä ei voi ottaa. Ivanille kyse ei ole päikkärihetkestä, vaan rakastamishetkestä. Ja Ivan -poika rakastaa... Kuviin ei pysty tallentamaan sitä kaikkea leivontaa, hurinaa ja puskemista, jonka onnellisena kohteena mamma saa olla. Ja jos mamma koittaa mennä yksin päikkäreille ja sulkee oven perässään, itkee oven takana mammanpoika, jolle aina ovi avautuu. 

 
Keskittynyt leipojamestari :)


 


 

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että mammakin jää kevyesti toiseksi, kun on mahdollisuus päästä nukkumaan siskon kanssa. Ja tätä mahdollisutta käyttävät hyväkseen niin Ivan kuin Anyakin, joka ei mamman kanssa päikkäreille tule. Anya on tässä suhteessa samanlainen kuin Alex: Kun mamma on makkarissa päikkäreillä, sinne on kiva tulla, muttei nukkumaan. Tällöin tarkistetaan huoneen joka nurkka ja hypitään lipastoilla ja jotain saattaa tippuakin, jotta mamma ei saa nukutuksi, vaan seuraa, mitä huoneessa tapahtuu. Viimeksi tippui korutelineestä rannekoru, joka kivasti kolahti senkin pintaan...

Anya siskon sängyllä :)



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Juhlapäivää

vietetään meillä tänään: Blogi täyttää vaatimattomat kaksi vuotta.  Ensimmäistä juhlapäivää vietettiin tällaisissa tunnelmissa eikä yhtään osattu arvata, mitä muutoksia on tulossa vuoden aikana. Alexin sairastuminen oli meille suuri järkytys, olimmehan suunnitelleet viettävämme vielä monta vuotta yhdessä. Onneksi kohtalo puuttui peliin ja uudet sisällöntuottajat etsivät kotia.

Facebookin syövereistä löytyi tällainen kuva Alexista blogin ekalta päivältä.

Alex 18.7.2015

Anyan ja Ivanin tarinaa joku kysyi jo viime syksynä, kun herrasväki meille saapui. Silloin lupasin kertoa siitä myöhemmin. Olisikohan nyt sopiva aika siihen? Anya ja Ivan asuivat vanhan pariskunnan luona ja isäntä sairastui eikä hänen oletettu siitä enää toipuvan. Emäntä päätti viedä kissat piikille, sillä kukaan hänen mielestään ei niitä osaa hoitaa niin hyvin kuin he ovat hoitaneet. Eläinlääkäristä otettiin yhteyttä yhteistyökumppaniin, joka pitää kissahoitolaa ja joka suostutteli emännän antamaan kissat uudelleen sijoitukseen. Sieltä kissat päätyivät pääkaupunkiseudulle löytöelänkotiin ja kasvattajalle. Kasvattajan kautta me löysimme kissat ja ne muuttivat meille. Tämänkin jälkeen on ollut muutama mutka matkassa, mutta ei niistä sen enempää.

Anya 18.7.2017

Ivan 17.7.2017

Näillä sisällöntuottajilla lähdemme kolmanteen blogivuoteen. Katsotaan nyt, mitä se tuo mukanaan. Ainakin elokuun lopusta siirrymme vanhusaikaan, kun ihmissisko muuttaa Turkuun opiskelemaan ja kissat jäävät mamman ja iskän kanssa kotiin. Joulukuussa mamma valmistuu toivon mukaan sosionomiksi ja löytää sen jälkeen alansa töitä. Iskä jatkaa opettamistaan ja toinen isosisko opiskelujaan Turussa. Anya ja Ivan puolestaan jatkavat paistattelua huomion keskipisteinä. Meidän rakkaat kissalapset💓

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Aamuauringossa

Ollaan oltu oikein kunnon lomalla, vähän jopa somestakin ja blogimaailmasta. Tänä aamuna sisällöntuottajat olivat sitä mieltä, että loma voisi pikku hiljaa olla lopuillaan ja panivat sen mukaisesti parastaan.

Kissat oleilevat meillä paljon, no tietysti, olohuoneessa, jonka ikkunoista aamuaurinko paistaa mukavasti sisälle, Tänään oletettavasti erityisen hyvin, sillä molemmat kissat halusivat makoilla auringossa.

 

 





Ennen näitä kuvia herrasväki tuijotti tiukasti mammaa kertoen, että nyt vois laittaa sitä juttua blogiinkin...


Juu, ja prinsessa tietenkin pöydällä liinan päällä :)

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Me mököttäjät

Tänään meillä on nukuttu ja mökötetty. Mökötyksen syy ei ole selvillä, mutta oletettavasti herrasväki ei ole tyytyväinen, kun ihmissisko on töissä kuudetta päivää putkeen.



Parasta on kissojen vaan totutella, että syksyllä vain mamma ja iskä ovat arkisin kotona. Tai sitten syynä on huono ruokatarjoilu: tarjolla oli märkäruokaa, jonka nesteetkään ei kissoille kelvanneet.