Hui - Kissanpiiskaajankuja !

Mamma oli männä viikolla pienellä kesäretkellä mummun ja tätinsä kanssa  etelä-Pohjanmaalla. Ensimmäinen kohde oli lankakauppa, joka on kuulemma oikea käsityöihmisen karkkikauppa. Kyllä mammakin oli sieltä jotain ostanut ja oli niin tyytyväinen, kun oli löytänyt lankaa, jota oli kesän etsinyt. Nyt saatiin viimeisteltyä vihdoinkin huivi, joka oli aloitettu jo alkukesästä. Taitaa mamma tykätä tuosta turkoosista väristä, kun mun vänttisetkin on sen väriset.

Seuraava kohde oli Kristiinankaupunki. Mamma oli joskus pikkuflikkana tehnyt perheen kanssa kesälomareissun pitkin länsirannikkoa ja silloin oli käyty Kristiinankaupungissa. Ainoa asia, mitä mamma muisti Kristiinankaupungista, oli se, että siellä on kaunis kirkko. Nyt käytiin tarkistamassa, pitikö muistikuva paikkansa. Sitä ennen oli kuitenkin kahviaika.

Kahvila oli Felénin talossa vanhassa kaupungissa. Tarjolla oli mm. erittäin herkullista porkkanakakkua ja pootoorikin tarjoiltiin ihan pöytään. Oikein mukava paikka.

Kun tankkaus oli suoritettu, siirryttiin kirkolle. Ja olihan se kirkko mielikuvan mukaisesti kaunis. Se on  1800-luvun lopulla rakennettu tiilikirkko ja  myös sisältä  kauniisti entisöity.

Seuraava kohde nosti kissankarvani pystyyn. Huolestuin, millaisia ihmisiä siellä Kristiinankaupungissa oikein asuu. Helpotus oli suuri, kun mamma kertoi, että nimi liittyykin purjeveneisiin ja merimiehiin, oletettavasti laiskoihin sellaisiin.

Kissanpiiskaajankuja on Suomen kolmanneksi kapein katu ja löytyy kirkon takaa kantakaupungin alueelta.

Jos liikutte länsirannikolla, on Kristiinankaupunki vierailun arvoinen paikka.  Joskus lapsena tuntui, että se oli kaukana kasitiestä. Todellisuudessa etäisyys on vain 5 km.